Kiitos Teemu!
Teemu Pukki valittiin Englannin Championshipin, eli toisiksi
korkeimman tason, vuoden parhaaksi pelaajaksi. Kyseistä kunniaa ei
kukaan suomalainen ole aikaisemmin saavuttanut. Pukin koko ura on ollut melkoista
vuoristorataa ja monet miehen uraa seuranneet ovat heittäneet pyyhkeen tiskiin pienikokoisen
kotkalaisen suhteen, mutta kausi Norwichissa on nostanut Pukin Suomen
kovimmaksi jalkapallonimeksi pitkiin aikoihin.
Vuoden 2010 kesällä Teemu Pukki palasi takaisin kotimaahan
HJK:n riveihin. Kotkalaisen Helsingin vierailu jäi vain vuoden mittaiseksi, mutta
sitäkin ikimuistoisemmaksi: Pukki teki vuoden 2011 Eurooppa-liigan
karsintaotteluissa viisi maalia. Muistan Schalkea vastaan tulleen 1-0 maalin
kuin eilisen päivän: Pukki nousi vasenta laitaa, leikkasi keskelle jättäen kreikkalaispuolustaja Papadopoulosin kompuroimaan, ja laukoi pallon vastustamattomasti takakulmaan. Kyseisen
maalin lisäksi KooTeePee-kasvatti teki otteluparissa Schalkea vastaan kaksi maalia lisää,
mutta se ei auttanut, vaan Schalke jatkoi otteluparista Eurooppa-liigaan. Vikkelän
suomalaisen otteet kuitenkin huomattiin Saksassa ja Schalken valmentaja Ralf Rangnick
halusi Schalkea kouluttaneen suomalaisen miehistöönsä. Rangnick joutui
jättämään valmentajapestinsä syyskuun lopussa, ja tilalle tullut Huub Stevens piti
Pukkia pääsääntöisesti vaihtopelaajan roolissa. Silti Pukki sai säännöllisesti
peliaikaa, vaikka hyökkäyspäässä peliajasta kilpailivat muiden muassa Raúl, Klaas-Jan Huntelaar
ja Jefferson Farfan.
Pukki onnistui maalinteossa kaudella viisi kertaa, ja heti
ensimmäisessä pelissä ollessaan aloituskokoonpanossa kahdesti. Vaikka se olikin
eittämättä tärkeä virstanpylväs Pukin uralla, on minun mieleeni jäänyt aivan
eri ottelu. Olin käymässä Saksassa ja perjantai iltana tuli televisiosta
sopivasti Hertha Berlin vastaan Schalke, ja kappas vaan, Teemu Pukki oli
avauskokoonpanossa. Ottelussa Pukki onnistui tekemään voittomaalin kauniilla
laukauksella Raúlin syötöstä. Maali tai peliesitykset eivät niinkään jääneet mieleeni, mutta ottelun jälkeiset tapahtumat tulevat olemaan ikuisesti muistissa.
Schalken pelaajat menivät ottelun päätyttyä omien faniensa luokse juhlimaan
kolmea pistettä. Pelaajat taputtivat faneilleen, Pukki muiden mukana. Fanit hurrasivat,
ja erityisesti hyvin pelannut pellavapäinen kärkimies sai faneilta suitsutusta. Ujo suomalainen ei osannut tilanteessa kuin hymyillä, mutta Raúl
kävi hetken faneja kuunneltuaan työntämässä Pukin pelaajiston eteen ottamaan
suosionosoituksia vastaan ja kunnolla juhlistamaan voittoa. Se oli hieno hetki, niin Pukille kuin minulle. Samoihin aikoihin
oli ilmestynyt youtubeen Der Pukki song -niminen rallatus, jossa hehkutetaan nuorta suomalaishyökkääjää. Tässä vaiheessa vaikutti, että Pukin ura on täysin oikeilla raiteilla kulkemassa kohti tähteyttä.
Seuraavana vuonna Pukki istutettiin penkille, eikä hän saanut ollenkaan vastuuta ja suomalainen siirtyikin 2013 Celticiin, josta kerrottavaa ei kuitenkaan
jälkipolville jäänyt. Odotukset olivat varmasti korkealla, niin faneilla kuin
miehellä itsellään, mutta Pukki ei vain sopeutunut seuraan tai sarjaan ja hän siirtyikin 2014
lainalle Bröndbyhyn. Suomalaisen jalkapallon ystävänä ja Pukin uraa tarkasti
seuranneena siirto Bröndbyhyn kuulosti masentavalta. Toki Tanskan liiga on
tasokkaampi kuin Veikkausliiga, mutta toiveet ja odotukset, joita Pukkiin oli ladattu,
olivat aivan jossain muualla kuin smörrebrödien luvatussa maassa. Jälkeenpäin siirto
Bröndby IF:n riveihin oli onnistunut ratkaisu. Nopea suomalainen vakiinnutti
paikkansa nopeasti avauskokoonpanossa ja oli jokaisella pelaamallaan kaudella
seuransa paras maalintekijä. Hän oli
jatkuvasti avauskokoonpanossa ja sai luottoa: kolmannella kaudellaan Pukki
tekikin oman yhden kauden maaliennätyksensä, 20 maalia. Neljäskin kausi sujui hyvin
17 maalilla, mutta tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että Pukin potentiaali
oli jo nähty eikä parempaa uskaltanut odottaa.
Sitten jysähti.
Pukki siirtyi Norwichiin, Englannin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Norwichin kausi alkoi nihkeästi, mutta suomalaishyökkääjä pääsi maalin makuun jo toisessa sarjapelissä. Syyskuussa alkoi tapahtua toden teolla. Pukki johdatti Huuhkajalauman voittoon ensin Unkarista syyskuun 11. päivänä ja pian sen jälkeen Virosta. Huima vire jatkui Championshipissä ja mies maalasi kolmessa peräkkäisessä sarjapelissä Norwichille. Mikä hienointa, jokainen edellä mainittu ottelu päättyi Pukin joukkueen 1-0 voittoon. Kotkalainen johdatti Suomen vielä yhteen 1-0 voittoon Virosta lokakuussa, mutta seuraava maaottelu Kreikkaa vastaan oli katastrofaalinen – loukkaantuminen vain muutaman minuutin pelin jälkeen jätti ensinnäkin huuhkajat pulaan, mutta loistavasti alkanut kausi oli nyt vaarassa jäädä alkutekijöihin. Onneksi Pukki ei joutunut huilaamaan paria viikkoa enempää vaan pääsi tositoimiin jo marraskuun alussa. Fanien helpotukseksi hyökkääjän vire ei ollut kadonnut minnekään, vaan verkko pullistui paluuottelussa kahdesti. Sen jälkeen Pukki ja Norwich ovat olleet lähes pysäyttämättömiä: joukkue pitää hallussaan Championshipin piikkipaikkaa ja suomalainen johtaa liigan maalipörssiä 26 osumallaan. Loistavasti sujuneen kauden ansiosta Pukki palkittiin viime sunnuntaina liigan kauden parhaana pelaajana. Pysti jota kukaan suomalainen ei aikaisemmin ole voittanut, vaikka Shefki Kuqi jopa kulttipelaajan maineeseen sarjassa nousikin.
Suomalaisen jalkapallon ystävillä on viime vuosina ollut rankkaa. Maajoukkueella on mennyt huonosti, milloin joulukuusen, milloin Hans Backen ja millon vain huonojen peliesitysten takia. Kansainvälisesti paras ja näkyvin pelaajamme on ollut Lukas Hradecky, mutta sen lisäksi suomalaisesta jalkapallosta muistetaan lähinnä vain Roman Eremenkon kokaiinikäry. Kaukana ovat ne päivät kun Litmanen, Hyypiä, Tainio, Tihinen tai Väyrynen pelasivat Euroopan kentillä isoissa rooleissa. Johtotähti on puuttunut ja suomalaisten pelaajien nimiä on joutunut etsimään lähinnä kotoisesta liigasta tai heidän joukkueidensa vaihtopelaajalistasta. Sen takia viime aikaiset suoritukset ovatkin tuntunet uskomattoman hyviltä, ja suuri kiitos siitä kuuluu tietysti koko Suomen joukkueelle, mutta erityisesti Teemu Pukille! Ensi vuosi näyttää, mihin Kotkasta ponnistanut pellavapää suuntaa, mutta pelkästään tähänastiset esitykset ansaitsevat syvän kumarruksen ja paikan suurten suomalaisten jalkapallonimien joukossa. Ennen kaikkea Pukki on tarjonnut tärkeitä onnistumisen hetkiä suomalaisille jalkapallofaneille. Kiitos Teemu!
Kommentit
Lähetä kommentti